100.

Tämän vuoden sadas luettu kirja oli Jeff Longin Tilinteon hetki. Olen lukenut Longilta pari tieteiskirjallisuuteen luokitettua teosta, mutta tämä oli ensimmäinen dekkari. Tämän olisi voinut joko tieteis- tai kauhukirjallisuuteen laittaa aivan hyvin, sen verran yliluonnollisuutta oli menossa mukana. Harvemmin minua on heikkohermoiseksi syytetty, mutta tämän lukeminen piti illalla (yöllä) jättää kesken ja jatkaa aamulla valoisassa loppuun. Ehkä hivenen meni lopussa överiksi, mutta kaiken kaikkiaan ihan hyvä kirja.

Aakkoshaaste: Y

Y

Ylimaula, Anna-Maija

Taskulolita

Jälleen novelleja. Tästä kirjasta pidin. Pieniä katsauksia tavallisten ihmisten elämään, aika pintapuolisesti enimmäkseen, mutta suuresta osasta tarinoita löytyi jotain syvällisempää taustalta. Moni asia jäi kummittelemaan mieleen pitkäksi aikaa. Tätä ei voinut lukaista kerralla läpi, vaan yksi tarina kerrallaan. Piti pureskella ja nielaista ennen seuraavaa. Ihan hyvä kirja.

Aakkoshaaste: X

X

Xenakis, Francoise

Hitto, rouva unohtui

Kohtalaisen hilpeä kirja suurmiesten historian unohtamista vaimoista. Suupieltä nyki väkisinkin kun kirjailija kuvasi esim. erästä tunnettua psykologian tuntijaa äheltämässä hiki päässä vaimonsa kimpussa.. Sympatiat Sokrateen vaimolle, kaipa sitä vähemmästäkin saa äkäisen ämmän maineen jos ukko polkee nuoria miehiä minkä kerkiää ja emäntä istuu kotona näkemässä nälkää. Viihdyttävä melko pitkälle, loppua kohti kiinnostus hivenen lopahti pitkää (yksipuolista) kirjeenvaihtoa seuratessa.

Aakkoshaaste: W

W

Wein, Eva

Puolimaailman naisia

Jos se löytyy W:stä, se on W. Eva Wein, oikeasti Pirkko Saisio. Puolimaailman naisia oli.. omituinen. Novelleja elämän laidalta toiselle. En oikeastaan pitänyt yhtään. Check.

Aakkoshaaste: V

V

Vuori, Kristiina

Näkijän tytär

Nyt täytyy tunnustaa pikkiriikkinen vilunki. Tämän kirjan lainasin ihan muuten vain, kunnes satuin kotona hoksaamaan että V:llähän se alkaa. Vein pois sen jonka olin jo valinnut ja otin tämän tilalle.. Tähän väliin on pakko mainita, että historialliset romaanit on Se Juttu johon usein takerrun, Kaari Utriot on kahlattu läpi moneen kertaan (paitsi uudemmasta ajasta kertovat, 1800-luku on jo ihan out) joten tähän oli helppo koukuttua.

Kirjan päähenkilönä on Eira-tyttönen, epämääräisissä oloissa alkunsa saanut noitien sukuinen tyttölapsi. Perintö häneltä huiputetaan, hänet heitetään synnyinkodistaan ulos ja lähetetään kasvatiksi sukuun, johon hän ulkonäkönsä puolesta kuuluu. Etiäiset, parantava uni, käsillä parantaminen, yrttitietous ja lintuna lentäminen ovat osa häntä, siinä missä kipakka luonne ja punainen tukkakin. Miehiä on toki kuvioissa mukana, sallittuja ja kiellettyjä. Ilkeitä akkoja, uskollisia miehiä, kasvattiäiti ja lapsuuden kasvinveli. Noituus, opettajana toimiva anoppi, jalkapuoli pappi, kristinuskon ja aasojen sujuva rinnakkaiselo 1200-luvun Suomessa. Näistä aineksista koostuu yli 500 sivua sujuvaa, mukaansatempaavaa ja hyvin viihdyttävää tarinaa. Suosittelen lämpimästi!

Aakkoshaaste: U

U

Ulitskaja, Ljudmila

Iloiset hautajaiset

Kas kun sattui vahingossa toinen venäläinen heti perään. Ja kas, kuinkas sattui tämäkin käsittelemään kuolemaa. Tarinan keskiössä on Alik-niminen mies, joka on kuolemassa johonkin sairauteen. Sairautta tai kuolemaa kirjassa ei niinkään käsitellä, vaan lähinnä kuolevan ympärillä hyrrääviä ihmisiä. Väkeä tulee ja menee jatkuvasti, jotkut sivuutetaan ohimennen ja toisia tarkastellaan lähemmin. Juonta ei oikein ole, aikaa hypätään ees taas milloin kenenkin vinkkelistä. Ihan luettava opus.

Aakkoshaaste: T

T

Turgenev, Ivan

Tarpeettoman ihmisen päiväkirja

Hämmästyin huomatessani, että Turgenev on jäänyt tyystin lukematta. Olen lukenut paljonkin venäläistä kaunokirjallisuutta, mutta tämä oli jäänyt väliin. Kirjan kertojana mieshenkilö joka tekee kuolemaa. Kuten nimikin kertoo, hän kokee itsensä tarpeettomaksi. Päiväkirjamuotoon kirjoitettu teksti kertoo lähinnä yhden tapahtuman hänen elämästään.

Jäin miettimään lukiessani venäläistä kirjallisuutta yleensä. Romaanihenkilöitä tuntuu lähes aina yhdistävän kertakaikkisen täydellinen kurjuudessa rypeminen. Tunteita syväluodataan, henkilöihin keskitytään lähinnä sisältä päin. Heijastaneeko yleisesti elämää Venäjällä aikoinaan vai onko vain jonkinlainen kansallinen yleiskurjuus vallalla kaunokirjallisuudessa, tiedä häntä. Kertojan viimeinen päiväkirjamerkintä ennen kuolemaa oli vaikuttava.

”En jaksa kirjoittaa... lasken kynän kädestäni... Hetki on tullut: kuolema ei enää lähesty kasvavalla jyrinällä kuin vaunut yöllisellä ajotiellä: se on jo täällä, se pyrähtelee ympärilläni kuin kepeä tuulahdus, joka sai profeetan hiukset nousemaan pystyyn... Minä kuolen... Eläkää, te elävät!”

(Tietoisesti tai tiedostamattani vertaan aina kuolinkohtauksia Rouva Bovaryyn. Tämä henkilö tässä teoksessa osasi kuolla kunnialla ja reippaasti, ilman turhia narinoita. Bovaryn eukko sen sijaan teki itsemurhaansa sivutolkulla, ja lopulta kuollessaan kirvoitti meikäläisestä spontaanin hurraahuudon.)

Aakkoshaaste: S

S

Saat, Mari

Lasnamäen lunastaja

Virolaiskirjailijan kohtalaisen häiritsevä teos äidistä ja tyttärestä. Kertomus köyhyydestä, epätoivosta ja rankoista ratkaisuista. Äiti venäläissyntyisenä maassa jonka kieltä hän ei osaa, tytär kasvamassa kotimaansa muutosten ja murrosten keskellä. Kiintoisia juonenkäänteitä ja äärimmäisen hämmästyttävä loppu. Nopea luettava, sujuvaa tekstiä. Itse tarina jäi kummittelemaan moneksi päiväksi. Hyvä kirja.

Aakkoshaaste: R

R

Rotko, Tuula

Rakkautta vainon aikaan

Kertomus isonvihan aikaisesta Suomesta. Murhaperjantaiksi kutsuttuna päivänä kasakat saapuvat Hailuotoon ja tappavat kaikki eteensä osuvat. Henkiin jää kourallinen ihmisiä, mukaan lukien päähenkilöt Tuomas ja Riikka. Heidän elämäänsä seurataan yli kuuden vuoden ajan, murhaperjantaista rauhansopimukseen.

Kiehtovinta kirjassa on luonnon läheisyys, vanhat uskomukset sekä kristinuskon ja luontouskomusten mutkaton sekoittuminen toisiinsa. Historiallisesti paikkansapitäviä faktoja romaaniksi kirjoitettuna, mukana pakollinen rakkaustarina jos toinenkin. Voisin lukea lisääkin tältä kirjailijalta, ihan positiivinen lukukokemus tämä.

Aakkoshaaste: Q

Q

Quindlen, Anna

Mustelmilla

Kertomus perheväkivallasta. Vaimo ottaa turpaansa 17 vuotta ennen kuin saa lopulta lähdettyä miehensä luota. Ottaa poikansa ja katoaa. Aika perushuttua noin aiheeltaan, mutta hyvin kirjoitettu. Tekstissä pääsee hyvin pahoinpidellyn naisen nahkoihin, ymmärtää ratkaisujen motiiveja edes hiukan. Naisen pelko, miehen viha, lapsen epävarmuus, kaikki tunteet kuvattuna riipaisevan selkeinä lukijan silmien eteen. Loppu ei ole ”ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti”-tyyppiä vaan surullinen. Takannessa luvataan että kirja ei jätä lukijaa rauhaan edes loputtuaan, ja se kyllä piti paikkansa ainakin minun kohdallani. Jäi ajatuksiin ja tuli uniin. Pitänee lukea se toinenkin saman kirjailijan teos joka hyllyssä näkyi olevan. Ihan hyvä kirja tämä oli.

Aakkoshaaste: P

P

Pullman, Philip

Rehti mies Jeesus ja kieromieli Kristus

En oikein tiennyt alkuun mitä ajatella tästä kirjasta. Takakannen perusteella ajattelin että kyseessä on hauska kirja. No, oli se sitäkin. Sen lisäksi ajoittain surullinen, pitkälti ajatuksia herättävä ja jollakin tapaa häiritsevä. Jonkinasteinen Raamatun tuntemus auttaa saamaan kirjasta irti enemmän, mutta miksei tätä voisi lukea peruspakanakin jonka ainut kosketus Raamattuun on sivujen sätkäpaperina käyttäminen. Kirja kertoo yhden version kristinuskon synnystä, melko omalaatuisen sellaisen. Kirjassa Maria synnyttää yhden poikalapsen sijasta kaksoset jotka saavat nimikseen Jeesus ja joku muu (ei mainita) jota kutsutaan nimellä Kristus.

Kirjan nimi antaa mielestäni väärän kuvan kirjan henkilöistä. Jeesus ei ole järin rehti mies, joskin valitsemalleen tielle uskollinen. Enemmän Jeesuksesta saa vähän huligaanihtavan kuvan. Jeesus on vähän rääväsuinen, epäkohtelias, turhan tiukka mielipiteissään, omahyväinen eikä kuuntele muiden mielipiteitä lainkaan. Kristus puolestaan ei ole mielestäni lainkaan kieromieli. Kristus pitää veljeään hyvin tärkeänä, mutta pysyy poissa hänen jaloistaan. Hän seuraa sivusta Jeesuksen elämää ja kirjaa ylös teot ja puheet. Eräs henkilö on häntä pyytänyt tekemään näin ja samalla ”korjaamaan” historiaa totuudeksi, aka muokkaamaan tapahtumia tarkoituksenmukaisemmiksi tulevan kirkon perustamista ajatellen. Totuus ei siis ole varsinaisesti totuus, vaan paranneltua historiaa.

Kirjailijan lopputeksteissä esitetään erittäin mielenkiintoisia huomioita Raamatun tapahtumista. Niitä jäi miettimään itsekseen vaikken välttämättä samaa mieltä kaikessa olekaan. Täytynee lukea joskus uudestaan tämä kirja, ehkä toisella lukemisella saisi irti vielä enemmän. En oikein tiedä kenelle tätä suosittelisin, mutta miksei vaikka kaikille?

Aakkoshaaste: O

O

Onkeli, Kreetta

Beige

127 sivua tekstiä jossa ei tapahtunut mitään. Epämääräistä tajunnanvirtaa kenties, ei päätä eikä häntää. Melkein tekisi mieli sanoa, että ihan paska. Ehkä vain liian taiteellista minulle? Enpä muista aikoihin lukeneeni mitään mistä olisi jäänyt näin kehno fiilis. Ihan turha. Pyh.

Mitä sitä sitten on kesällä luettu?

Aakkoshaaste vähän laahaa, kesäkuun toinen kirja on työn alla edelleen ja heinäkuu jo kohta loppuu.. Olen lukenut kaikkea ihan muuta paitsi niitä mitä piti. Syrjähypyt sallittakoon, mutta lukija voisi palata ruotuun ja lukea kiltisti haastettaan aikataulun puitteissa. Lupaan täten parantaa tapani ja lukea reipasta tahtia! Mutta muutaman syrjähypyn haluan mainita nyt erikseen, ja ne luultavasti romuttavat lopunkin kuvitelman lukijan sivistyneisyydestä..

J.R. Ward

Olen lukenut mustan tikarin veljeskuntaa sitä tahtia kuin olen sitä käsiini kirjastosta saanut. Koukuttavaa. "Loistokasta paskaa", kuten kaverini luokitteli (ja luki muuten minun jälkeeni jokaisen osan) eli varsin viihdyttävää ja puolijauhoista kesälukemista! Seksiä, valheita, taisteluja, vampyyreja, lisää seksiä, lisää tappeluja. Harlekiini, fantasia, toiminta ja huumori samassa nipussa. Ei rasita päänuppia turhan paljon. Loistokasta paskaa!

Roman Sardou

Kun Sardoun uutuus ilmestyi käsiini kirjastolla, nappasin sen heti kotiin. 24 ruumista lupaili nimellään ja takakannellaan paljon, mutta oli loppujen lopuksi aika plääh. Sitä vastoin aikaisemmin ilmestynyt Kolmastoista kylä oli loistava. En malttanut laskea sitä käsistäni ollenkaan, joten valvoin aamuneljään sitä lukiessani. Harvoin tulee vastaan niin hyvää dekkaria kuin tämä! Suosittelen kaikille historiasta, dekkareista ja kauhusta pitäville.

Ally Condie

Viimeisen vuoden aikana on tullut markkinoille tolkuttomat määrät nuorille tai nuorille aikuisille suunnattuja tieteiskirjoja. Ei niinkään scifiä, vaan enemmänkin dystopiaa. Ja jokainen on "trilogian loistava aloitus" mikäli takakansia uskoo. Muutamaa olen yrittänyt aloittaa, mutta suurin osa on päätynyt kolmen tai kuuden sivun jälkeen takaisin kotiinsa kirjastoon. Ally Condie saa täydet pisteet trilogiansa ensimmäisestä osasta (Tarkoitettu) ja varasin ennakkoon seuraavan osan (Rajalla). Kuten odottaa saattaa, toisessa osassa lässähti ja pahasti. Kolmatta odotellessa, on se nyt luettava kuitenkin..

A.J. Kazinski

Dekkareita jälleen. Viimeinen hyvä ihminen oli pitkästä aikaa vähän erilainen ja hyvin tarttuva opus. Ei sitä samaa vedetään pataan ja hyvikset voittaa- mättöä, vaan vähän erikoisempaa.. Enpä spoilaa, lue se!

Johan Theorin

Ja taas dekkaristi. Pohjoismaiset dekkaristit saattavat olla eräs heikkouksistani. Theorin sijoittaa kirjojensa tapahtumat Öölantiin ja ujuttaa joukkoon kansanuskomuksia, historiaa ja ihmissuhteita. Pidin kovasti niistä parista jotka luin ja aion lukea loputkin heti kun ehdin.

Lene Kaaberbøl

Nyt lipsahdettiin taas nuorten osastolle (aikuisille ei muuten enää juurikaan kirjoiteta fantasiaa, oletteko huomanneet?) ja Näkijän kirja-sarjaan. Neliosainen sarja jaksoi pitää mukanaan alusta loppuun. Viihdyttävä välipala.

Michael P. Spradlin

Miksi pitää tunkea toisen nimen alkukirjaimia mukaan?! Ai niin, varmaan siksi ettei tule sotketuksi niihin kaikkiin muihin Michael Spradlineihin, jotka ovat kirjoittaneet Nuori temppeliherra-sarjaa.. Trilogia nuoresta temppeliherrasta (ylläri) ja ihan viihdyttävä sellainen. Uusi näkökulma (taas) Graaliin, riittävästi vauhtia ja vaarallisia tilanteita, ihmissuhteita ja poikamaista hölmöyttä. Niin, sieltä nuorten puolelta jälleen. Ihan hyvä sarja, luettiin kilpaa 12-vuotiaan poikani kanssa. 

Jospa tässä tällä erää. Lisää syrjähyppyjä tältä ja aikasemmilta vuosilta (ja tuleviltakin toki) tulossa joskus myöhemmin!

Aakkoshaaste: N

N

Niklander, Hannu

Ansionsa mukaan

Olen huono lukemaan novelleja (sen lisäksi että olen huono lukemaan kotimaisia kirjalijoita) joten tämän otin ihan tietoisesti työn alle. Novelleja siis. Päähenkilönä lähes kaikissa keski-ikäinen suomalainen mies, tapahtumapaikat vaihtelevat kotimaasta ulkomaille, mutta lähes kaikissa on teemana muutos ja matkustaminen. Ihan hyviä juttuja, jokunen jäi kummittelemaan pidemmäksi aikaa päähän. Tutustumisen arvoinen kirjailija tämäkin. Novellit vaan eivät ole se juttu mistä pidän. Ei niissä muuta vikaa ole kuin se, että ovat niin turkasen lyhyitä. Mielestäni on jotenkin turvallisempaa lukea ”pitkää proosaa” joka ei lopu heti kesken kun vauhtiin pääsee.

Pakko muuten sanoa tässä välissä, että luin tämän jo ennen juhannusta. Kesä jotenkin vaan tuppaa luisumaan käsistä ja aika menee menojaan.. Lukijalla saattaa tulla vähän kiirus ennen Ö:hön pääsemistä.

Aakkoshaaste: M

M

MacLeod, Alistair

Cape Bretonin laulu

Skotlanti kiinnostaa minua jostain syystä hyvin paljon, etenkin historialliselta kannalta. Sen takia valitsin M-kirjaimeksi tämän teoksen. Kirja kertoo MacDonaldien klaanin nykypäivästä, lähimenneisyydestä ja historiasta. Kirjan suku, clann Chalum Ruaidh siirtyi Skotlannin ylämailta Kanadaan vuonna 1779 ja asui sukupolvien ajan Nova Scotiassa Cape Bretonin saarella. Kirjan kertojana on uuden sukupolven mies joka on lähtenyt saarelta. Silti Cape Breton ja suvun tausta seuraavat häntä kaikessa.

Pidin kerronnan sujuvasta siirtymisestä nykyhetkestä menneisyyteen, henkilöiden muisteloista ja historiallisista huomioista. Tässä, kuten monessa muussakin skottikirjailijan teoksessa, paistaa läpi menneisyyden vääryyksien katkera muistelu, ”jospa ne laivat olisivat tulleet Ranskasta, niin..” ja klaanin tiukka toisista huolehtiminen. Näin suomalaisena suvustaan hivenen irtautuneena on vaikea käsittää täysin sellaista suvun yhteisöllisyyttä. Suku on sukua, olitpa sitten koskaan tavannut kyseisiä henkilöitä tai et. Omista pidetään huolta, aina. Jopa suvun koirat pitävät omien puolia ja osoittavat uskomatonta sitkeyttä. Kun Skotlannista lähdettiin 1779, veneen perässä ui koira. Samaisen koiran jälkeläinen myöhemmin palasi majakkasaarelle odottamaan kuolleita omistajiaan ja tuli lopulta ammutuksi puolustaessaan ”omaa” aluettaan uudelta majakanvartijalta. Koiraan kiteytyi suvulle tyypillinen ajatus: yrittää ja välittää liikaa.

Suosittelen lämpimästi!

Aakkoshaaste: L

L

Lahtinen, Veera

”Ja tästä ei sitten puhuta.”

Takakannessa seisoo näin:

Tosikertomus siitä kuinka nuoren ja viattoman tytön seksuaalisesta heräämisestä tehdään likainen toimitus, kuinka ympäristö syyllistää ja jättää vaikenemisen kautta alaikäisen tytön hiljaisuuteen pohtimaan itsekseen mikä on oikein ja mikä väärin. Seurauksena on, että tyttö näkee itsensä täydellisen epäonnistuneena ihmisenä, seuranaan vain jatkuvia pakko-oireita, pelkotiloja, itsemurha-ajatuksia ja sairaalloinen huomion kaipuu.

No. Kirja kertoo insestistä. Siitä kuinka veli käyttää nuorta sisartaan hyväksi, kuinka tyttö antaa kelle tahansa suojellakseen veljeään ja kuinka äiti kieltää tapahtuneen. Kirjan nimi tulee tilanteesta jossa äiti saa lapsensa kiinni rysän päältä, ja sanoo tytölleen että ”tästä ei sitten puhuta”. Aika karua. Alussa tyttö tuntuu olevan mukana seksuaalisissa kokeiluissa, mutta leikkien edetessä täyteen toimintaan alkaa kaivata apua ja jonkun väliintuloa. Kirja oli lyhyt kuin mikä, mutta en meinannut saada sitä millään luettua loppuun. Aihe on ahdistava, ja odotin itseltäni joitakin säälin tai sympatian kaltaisia tunteita, mutta päällimmäisenä ajatuksena oli suurimman osan aikaa ”älä narise!” En ehkä ollut erityisen vastaanottavaisessa mielentilassa..

Aakkoshaaste: K

K

Kallio, Katja

Tyypit

Kerrassaan hupaisa välipala! Kallio kuvaa kirjassaan erilaisia ihmistyyppejä, joita jokaisen matkalle osuu. Aviomies, Lapsenvahti, Siivooja, Ex-poikaystävä jne. Värikkäitä kuvauksia ja hauskoja oivalluksia, jotka on valmis heti allekirjoittamaan vaikkei ole tullut ennen ajatelleeksikaan. Saatanpa lukea Kalliolta muutakin.

Aakkoshaaste: J

J

Jalonen, Olli

Poikakirja

Ilmestyessään paljon puhuttu ja kehuttu teos. Täytyy myöntää, että ei ollenkaan turhaan. Pidin kovasti tästä kirjasta. 60-luvulle sijoittuva kuvaus kansakoulua käyvän Ollin silmin nähtynä, elämää perheessä ja perheen ulkopuolella. Mielenkiintosia henkilöhahmoja ja tapahtumia. Iloja, suruja, räjähdyksiä ja kuolemia. Pikkusisko, joka on vähän toisenlainen. Opettaja, jolla on luultavasti sotaneuroosi ja erittäin omalaatuiset opetusmetodit. Poika, jonka äiti syöttää lääkkeeksi homeista viiliä. Isosisko, jolle tehdään abortti. Lukija saa hahmoista enemmän irti kuin Olli, koska aikuisena ymmärtää asiat joita lapsena ei. Jokaisessa luvussa on myös pätkä siitä mitä Olli on oppinut.

”..ja sillä lailla minä opin että ihmisestä jää ihan vähän, ja koska tahansa ja kuka vain, eikä mikään ympäriltä pysähdy.”

”..ja niin minä opin maailmasta vähän siitä kuinka samaa mieltä lasketaan.”

Kerta kaikkiaan mukavaa luettavaa, suosittelen lämpimästi! Varmasti luen Jaloselta jatkossa muutakin.

Aakkoshaaste: I

I

Ilves, Mikael

Karvaisia kohtaloita

Tämä oli kevyt välipala. Valitsin ensin toisen kirjan, mutta sen kanssa meni ikä, terveys, hermot ja mahdollinen eläke. Vein siis pois ja vaihdoin tähän.

Kirjailijasta tulee aina mieleen takavuosien vitsi lehtiotsikosta ”Ilves tappoi koiran”. Kirjassa on hauskoja tarinoita ”haudan takaa” eläinten elämästä. Luku alkaa aina hautakiven merkinnällä, ja eläin itse kertoo tarinan elämästään ja kuolemastaan. Hilpeitä ja traagisia tarinoita, yhtä aikaa. Tuli luettua yhdeltä istumalta koko kirja, ja nautin suuresti näistä eläinten kohtaloista. Hyvä pieni välipala tai kevyt kenttälounas. Joskus on luettava jotakin kertakaikkisen kevyttä ja helppoa.

Aakkoshaaste: H

H

Huilaja, Janne

Korman talo

Luen jostain syystä hyvin vähän kotimaisia kirjailijoita. Päätin sisällyttää senkin asian nyt tähän haasteeseeni ja ottaa niitä mukaan, tietoisesti. Tämä kirja hyppäsi hyllystä melkein vahingossa syliin, mutta oli hyvinkin tutustumisen arvoinen.

Kirja kertoo veljessarjan elämästä jossakin pohjoisen pikkukylässä. Alkoholismi, kuolemat, peltoon jääneet perunat ja rempallaan olevan talo kertovat raadollista tarinaa työttömyydestä ja yksinäisyydestä. Vähän ehkä liiankin Perä-Junttila-tyylinen kuvaus, mutta kaikkineen kohtalaisen realistinen. Henkilöiden tulevaisuus jää jokaisen kohdalla auki. Lukija saa miettiä itsekseen ottiko tyttöystävä nyt kamppeensa ja häipyi, joiko isä viimeisen kaljansa ja kaatui ojaan, ostiko yksi pojista kotitalon ja hääti muut vai miten käy. Pidin tästä kirjasta. Muutakin voisin tältä kirjailijalta lukea.

Aakkoshaaste: G

G

Gudbergur Bergsson

Joutsen

G oli vaikea kirjain. En meinannut kirjaston hyllystä löytää sellaista kirjailijaa, jota en olisi koskaan lukenut. Tämä islantilainen (niin, aakkostettu etunimen mukaan, joten saa luvan kelvata G:ksi) oli vieras nimi, joten tämä se sai olla.

Odotin jostakin syystä enemmän kuin mitä kirja antoi. Ehkä se islantilaisuus vaikuttaa asiaan, koska muutamasta islantilaisesta kirjailijasta pidän kovastikin. Tämä ei ollut varsinaisesti pettymys, mutta aika mitäänsanomaton kuitenkin.

Kirja kertoo 9-vuotiaan tytön kesästä islannin maaseudulla, jonne vanhemmat hänet kaupungista lähettävät. Erikoinen piirre kirjassa oli se, että etunimiä (tai muitakaan nimiä) ei käytetty lainkaan. Tyttö, tytär, isäntä, emäntä, renki, saksalainen tyttö jne. 9-vuotiaan näkökulmasta maailma on erilainen kuin aikuisen, ja muutama hauska kohta kirjasta löytyi. Kyläjuhlien aikana aikuiset vetäytyivät pensaikkoon touhuamaan. Tytön tulkinta tästä oli se, että ”miehet makaavat naisten päällä suojatakseen heitä sateelta”. Henkilöt kirjassa jäivät aika etäisiksi, juonesta ei ollut juuri tietoakaan, muutama kohta jäi mieleen mutta ei mikään kovin kummoinen lukuelämys kaiken kaikkiaan.

Aakkoshaaste: F

Faber, Michel

Lihaa ja verta

F oli ensimmäinen kirjain, jonka jouduin vaihtamaan kesken. Otin ensin toisen teoksen toiselta kirjailijalta, mutta huomasin vasta hetken luettuani sen olevan jonkin sarjan kolmas osa. Palautin sen ja otin tämän.

Kirja alkaa aika tylsästi. Isorintainen nainen ajelee pitkin maanteitä ja etsii kyytiinsä komeita ja isokokoisia miehiä. Lukija ajattelee helposti, että hän etsii seksiseuraa, mutta miesten käyttötarkoitus selviää myöhemmin ja tulee täysin puun takaa. Harvemmin sitä monttu loksahtaa auki lukiessa, mutta nyt kävi niin. Luin suunnilleen yhdeltä istumalta koko kirjan, koska oli pakko nähdä miten juoni kehittyy. Ei siksi, että kirja olisi ollut erityisen hyvä. Ihan vain siksi, että olipahan taatusti skitsoin opus jonka olen lukenut vuosiin. Että jos kaipaat jotakin täysin sekopäistä luettavaa, tässä se on.

Aakkoshaaste: E

E

Echenoz, Jean

Pitkä juoksu

Ranskankielinen alkuteos vuodelta 2008, suomennettu 2010

Mielenkiintoinen kirja Emil Zátopekin urasta juoksijana. En ole koskaan tullut ajatelleeksi millaista elämä kommunistivaltiossa voi olla ammattiurheilijalle. Valtio päättää minne saat mennä, mitä saat sanoa, miten saat esiintyä jne. Zátopek on suuri osa urheilun historiaa, ja vaikka tämä kirja onkin romaani, antaa se hyvän kuvan hänen urastaan.

Kirjailijan tyyli on hauska. ”Ohhoh voitinpa ohimennen taas maailmanmestaruuden mutta ei siitä sen enempää.” Piti usein palata takaisin lukemaan uudestaan, tärkeät kohdat menivät helposti ohi. Tulkinnanvaraa sekä jäi että ei jäänyt, mutta ajatuksia kirja herätti sitäkin enemmän. Hyvä kirja. Tältä kirjailijalta luen varmasti muutakin.

Aakkoshaaste: D

D

Darrieussecq, Marie

Kummitusjuttu

Suomennettu 1999

Kirjan kertojana nainen, jonka aviomies lähtee ostamaan leipää ja katoaa. Tarinassa seurataan naisen yritystä pysyä tolkuissaan etsiessään miestään (jota ei löydy) ja käydään hyvin kattava katsaus naisen päänsisäiseen maailmaan. Pisimmät 122 sivua pitkään aikaan. En keksi mitään sanottavaa, joten eiköhän se ollut tässä tällä erää.

Aakkoshaaste: C

C

Cocteau, Jean

Les Enfants terribles – Kauhukakarat

Suomennettu 1985, alkuteos vuodelta 1929

Mietin pitkään mitä tästä kirjasta sanoisin. Ensimmäiset ajatukset jäivät kummittelemaan, joten olkoon sitten niin: vinksahtaneen kieroutuneen kummallisen loistava! Sisarukset pääosassa omassa elämässään, johon muilla ei ole juuri asiaa. Paul ja Elisabeth ”lähtevät” usein omiin maailmoihinsa, johon muut eivät voi seurata. ”Lähteminen” tarkoittaa heille aina suuntaamista johonkin mielikuvitusmaailmaan. Kirjassa on keskeisessä osassa kaksi muutakin henkilöä, Agathe ja Gérard, jotka pyrkivät mukaan sisarusten elämään.

Keskeinen paikka tarinassa on Huone. Kun sisarukset muuttavat toiseen taloon, Paul rakentaa sinnekin Huoneen. Huone on paikka josta ”lähdetään” ja jossa kulutetaan laiskana maaten päivät, jotta yöt voi käyttää keskusteluun ja tappeluun.

Sisarusten täydellinen piittaamattomuus ulkomaailmasta, rahasta ja muista ihmisistä on kiehtovaa. Heitä elättää aina joku (vanhemmat ovat kuolleet) eikä heitä kiinnosta lainkaan mistä leipä taloon tulee. Elisabeth ehtii hetkeksi naimisiinkin, vain jäädäkseen leskeksi päivää myöhemmin. Hän perii suunnattoman omaisuuden, mutta raha ei nytkään kiinnosta heitä lainkaan. Heillä on kaikki mitä he tarvitsevat: toisensa. Kun Agathe ilmaisee rakkautensa Paulia kohtaan, Elisabeth juonii hänet ulos elämästään ja jää taas Paulin kanssa kahden. Yhdessä he elävät koko lyhyen elämänsä ja yhdessä he myös kuolevat. Niskavilloja pystyyn nostatti kohtaus, jossa Elisabeth (vain hiukan erehtyen) arvioi Paulin kuolinhetkeä ja ampuu kuulan kalloonsa samaan aikaan.

Mielenkiintoinen. Erittäin hyvä. Sujuvaa ja runollista tekstiä. Suosittelen lämpimästi!

Dekkareista

Kirjan valinta on mielenkiintoinen prosessi. Jokaisella on omanlaisensa kirjamaku, ja jokainen etsii sen pohjalta luettavaa itselleen. Kirja-arvostelut, uudet kirjat, tuttujen suositukset ym. toki vaikuttavat lopulliseen valintaan jossain määrin, mutta silti sitä useimmiten etsii jotakin tietynlaista. Minulle se yleensä on jotakin historiaa sivuavaa, fantasiaa tai dekkari. Jännityskirjallisuudeksi se useimmiten luokitetaan, mutta minulle se on vain dekkari. Viime vuosina olen lukenut enenevässä määrin pohjoismaisia dekkaristeja. Pidän pohjoismaihin sijoittuvista tarinoista, pohjoismaisista henkilöistä kirjoissa, pohjoismaisista nimistä..

Eniten olen pitänyt Arnaldur Indridasonin dekkareista. Islantilainen kirjailija, islantilaiset maisemat ja henkilöt. Islanti on pohjoismaissa se "suuri tuntematon", joka on hyvin lähellä muita pohjoismaita mutta kuitenkin aivan omanlaisensa. Kirjojen juonen lisäksi olen pitänyt todella paljon maisemakuvauksista, islannin raakaan maisemaan liittyvistä katoamisista, islantilaisten "nurkkakuntaisuudesta" ja pienen maan omalaatuisesta elämästä.

Arnaldurin kirjojen päähenkilöt ovat hyvin erilaisia keskenään. Vanhempi yksinäinen mies, jonka tytär on nisti ja poika alkoholisti. Perheellinen aika tavanomainen nainen. Itsekäs ja pinnallinen nuorempi mies. Mielenkiintoisia henkilöitä kaikki, ja erilaisuudestaan huolimatta hyvin yhteensopivia yhteisessä työssään. Tarinat ovat raadollisia, mutta tavallisella tavalla. Asioita joita voisi tapahtua myös täällä Suomessa. Ei ylilyötyjä sarjamurhatarinoita, ei pitkälle vietyjä salaliittoja, vain arkisia surullisia elämän ikävän puolen asioita. Pidän.

Lukemisen minun kohdallani tekee vaikeaksi islantilaisten lukemattomat omituiset kirjaimet, joita suomalaisen on vaikea tunnistaa. Monta erilaista ja eri tavoin ääntyvää d-kirjainta yms. Pikkuperfektionistina minun toki tulisi tietää miten jokainen kirjain ja sana lausutaan jotta voisin nauttia kirjasta täydellisesti, mutta Arnaldurin kohdalla olen joutunut asiasta lipsumaan. Yritin selvittää itselleni kaikki erikoiset kirjaimet, mutta ei minulle tullut selväksi missä tilanteessa mitäkin käytetään ja miten se milloinkin ääntyy, joten annoin olla.

Toinen suomalaisittain erikoinen piirre on se, että islantilaisilla on harvoin sukunimi. Jos jollakulla on sellainen ollut, sen saa kyllä pitää, mutta uusia sukunimiä ei saa ottaa. Jokainen tunnetaan patronyymillä ja jokaista puhutellaan pääosin etunimellä. Puhelinluettelo islannissa on aakkostettu etunimien mukaan. Niin, jos siis haluat lukea Arnaldur Indridasonin kirjoja, katso sieltä A-kirjaimen kohdalta. Islantilaiset kirjailijat aakkostetaan kirjastossa etunimen mukaan. Ellei hänellä sitten satu olemaan sukunimeä. Harvemmin on.

Aakkoshaaste: B

B

Beckett, Samuel

Huonosti nähty huonosti sanottu

Julkaistu suomeksi vuonna 2002, alkuteos vuodelta 1981.

Takakannessa seisoo näin: ”Pelottavan kaunis ja järkyttävä pienoisromaani, kaikkien tylyjen myöhäismodernikkojen isän vanhuusvuosien työ, josta kaikkinainen turhamaisuus on riisuttu, mutta jotain kauneuden rippeitä on kuitenkin jäänyt jäljelle. Jos on olemassa äkkikuoleman vastakohta, tämä on sitä.”

No, tuota. Tämän kirjan voisin ottaa mukaan autiolle saarelle. Ihan vain siksi, että voisin lukea sen arviolta parikymmentä kertaa ennen kuin ymmärtäisin mistä on kysymys. Teksti on enimmäkseen suorasanaista, mutta äärettömän runollista. Samaan aikaan. Lauseet ovat joko yhden sanan tai kahdenkymmenen sanan pituisia, eikä yhdessäkään ole pilkkuja. Lukeminen oli.. hidasta. Jouduin lukemaan jokaisen lauseen ainakin kahdesti. Enkä siltikään ymmärtänyt kaikkea. Jotkin kohdat sykähdyttivät, ja ne luin moneen kertaan.

”Tuliko koskaan hetkeä jolloin kysymykset eivät enää tulleet kysymykseen? Kuolleita syntyessään joka ainoa. Paljon aikaisemmin. Hedelmöityksen hetkellä. Paljon aikaisemmin. Jolloin vastaaminen ei enää tule kysymykseen. Se ettei pysty. Ettei pysty olemaan haluamatta tietää. Ei siihen pysty. Ei. Ikinä. Unelma. Siinä vastaus.”

Tähän kohtaan jumituin pitkäksi aikaa, ihan ajatuksella ajattelemaan. Loistavaa sanankäyttöä!

”Muinaisen hymyn varjo hymyilty viimein lopullisesti loppuun.”

Runokirja tämän pitäisi olla! Mutta miten luetaan proosaa lyriikkana? Lyriikka proosana, helpompaa. Proosa lyriikkana.. Haastavaa. Perusteellinen kuvaus hitaasta kuolemasta, kyllä. Ajattelemisen aihetta pitkäksi aikaa. Mielipiteen muodostaminen tästä teoksesta on vaikeaa. Pidin ja en pitänyt. Nautin ja en nauttinut. Jaksoin ja en jaksanut. Kiroilin ja en kiroillut. Joskus lähitulevaisuudessa luettava lisää Beckettiä, sitä aikaisempaa tuotantoa. Ja tämäkin uudestaan, joskus. Kunhan ensin kypsyttelen hetken. Tai vuoden. Tai neljännesvuosisadan.

Aakkoshaaste: A

Tämä oli melko helppo valinta. A-kirjaimella alkavia kirjailijoita on aika paljon, joten oli kohtalaisen kivutonta löytää jokin uusi tuttavuus.

Askildsen, Kjell

Saari

Norjalaisen kirjailijan vuonna 2009 suomennettu pienoisromaani, alkuteos julkaistu 1969.

Kirja kertoo pienessä saaressa mantereen lähellä asuvan majakanvartijan perheen elämästä eräänä kesänä muutaman päivän ajan. Kirja on hivenen hankalasti luettava, hajanainen mutta kuitenkin tiivis. Fokalisaatio muuttuu jopa samassa virkkeessä useaan kertaan, kerronta tuntuu olevan jonkinlaista tajunnanvirtaa enemmän kuin kronologista kerrontaa. Loppu jää auki, selkeää ratkaisua ei tule. Ajatuksia jää leijumaan ilmaan ja lopputulos on lukijan itsensä ratkaistavissa.

Kummallinen teos, mutta tulipahan luettua.

Lukemisesta ja kirjoista

Luen paljon. Aina ja kaikkialla. Viime vuoden saldoksi sain 127 alusta loppuun luettua kirjaa. Enempää en ehdi, joten tänä vuonna päätin panostaa enemmän laatuun. Luen kaikenlaista kirjallisuutta, mutta harmikseni olen jämähtänyt aika lailla samantapaisiin kirjoihin viime aikoina. On niin helppoa ottaa jokin tutun kirjailijan teos, jokin tietty genre, jokin tuttujen suosittelema tai kriitikoiden vihaama (ei, en ole yleensä kriitikoiden kanssa samaa mieltä mistään) tai muuten vain hyvältä kuulostava kirja. Nyt on aika tehdä muutos ja laajentaa näkemystä. Kirjasto on lähellä, joten valikoima on ainakin kattava.

Aloitin siis aakkoshaasteen. Luen (genretöntä) kaunokirjallisuutta A:sta Ö:hön. Jokaisesta kirjaimesta yhden kirjan, mutta vain kirjailijoita joita en ole ennen lukenut. Aikaa annan itselleni koko tämän vuoden. Jokaisesta luetusta aakkoshaasteen kirjasta kirjoitan lyhyen (tai pitkän, kirjasta riippuen) postauksen. Syrjähyppyinä aion myös mainita muita lukemiani kirjoja, joko pelkällä nimellä tai pidemmillä selostuksilla.

Loistokkaita analyysejä ei ole luvassa. Sen sijaan tarjolla on rehellisiä mielipiteitä, monenlaisia kirjailijoita ja kirjankatsojan tajunnanvirtaa. Sukellus lukemattomien kirjojen maailmaan alkaa nyt.