T
Turgenev, Ivan
Tarpeettoman ihmisen päiväkirja
Hämmästyin
huomatessani, että Turgenev on jäänyt tyystin lukematta. Olen
lukenut paljonkin venäläistä kaunokirjallisuutta, mutta tämä oli
jäänyt väliin. Kirjan kertojana mieshenkilö joka tekee kuolemaa.
Kuten nimikin kertoo, hän kokee itsensä tarpeettomaksi.
Päiväkirjamuotoon kirjoitettu teksti kertoo lähinnä yhden
tapahtuman hänen elämästään.
Jäin miettimään
lukiessani venäläistä kirjallisuutta yleensä. Romaanihenkilöitä
tuntuu lähes aina yhdistävän kertakaikkisen täydellinen
kurjuudessa rypeminen. Tunteita syväluodataan, henkilöihin
keskitytään lähinnä sisältä päin. Heijastaneeko yleisesti
elämää Venäjällä aikoinaan vai onko vain jonkinlainen
kansallinen yleiskurjuus vallalla kaunokirjallisuudessa, tiedä
häntä. Kertojan viimeinen päiväkirjamerkintä ennen kuolemaa oli
vaikuttava.
”En jaksa
kirjoittaa... lasken kynän kädestäni... Hetki on tullut: kuolema
ei enää lähesty kasvavalla jyrinällä kuin vaunut yöllisellä
ajotiellä: se on jo täällä, se pyrähtelee ympärilläni kuin
kepeä tuulahdus, joka sai profeetan hiukset nousemaan pystyyn...
Minä kuolen... Eläkää, te elävät!”
(Tietoisesti tai
tiedostamattani vertaan aina kuolinkohtauksia Rouva Bovaryyn. Tämä
henkilö tässä teoksessa osasi kuolla kunnialla ja reippaasti,
ilman turhia narinoita. Bovaryn eukko sen sijaan teki itsemurhaansa
sivutolkulla, ja lopulta kuollessaan kirvoitti meikäläisestä
spontaanin hurraahuudon.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti