C
Cocteau, Jean
Les Enfants terribles – Kauhukakarat
Suomennettu 1985, alkuteos vuodelta 1929
Mietin pitkään mitä tästä kirjasta sanoisin. Ensimmäiset ajatukset jäivät kummittelemaan, joten olkoon sitten niin: vinksahtaneen kieroutuneen kummallisen loistava! Sisarukset pääosassa omassa elämässään, johon muilla ei ole juuri asiaa. Paul ja Elisabeth ”lähtevät” usein omiin maailmoihinsa, johon muut eivät voi seurata. ”Lähteminen” tarkoittaa heille aina suuntaamista johonkin mielikuvitusmaailmaan. Kirjassa on keskeisessä osassa kaksi muutakin henkilöä, Agathe ja Gérard, jotka pyrkivät mukaan sisarusten elämään.
Keskeinen paikka tarinassa on Huone. Kun sisarukset muuttavat toiseen taloon, Paul rakentaa sinnekin Huoneen. Huone on paikka josta ”lähdetään” ja jossa kulutetaan laiskana maaten päivät, jotta yöt voi käyttää keskusteluun ja tappeluun.
Sisarusten täydellinen piittaamattomuus ulkomaailmasta, rahasta ja muista ihmisistä on kiehtovaa. Heitä elättää aina joku (vanhemmat ovat kuolleet) eikä heitä kiinnosta lainkaan mistä leipä taloon tulee. Elisabeth ehtii hetkeksi naimisiinkin, vain jäädäkseen leskeksi päivää myöhemmin. Hän perii suunnattoman omaisuuden, mutta raha ei nytkään kiinnosta heitä lainkaan. Heillä on kaikki mitä he tarvitsevat: toisensa. Kun Agathe ilmaisee rakkautensa Paulia kohtaan, Elisabeth juonii hänet ulos elämästään ja jää taas Paulin kanssa kahden. Yhdessä he elävät koko lyhyen elämänsä ja yhdessä he myös kuolevat. Niskavilloja pystyyn nostatti kohtaus, jossa Elisabeth (vain hiukan erehtyen) arvioi Paulin kuolinhetkeä ja ampuu kuulan kalloonsa samaan aikaan.
Mielenkiintoinen. Erittäin hyvä. Sujuvaa ja runollista tekstiä. Suosittelen lämpimästi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti