Lokakuussa on hyvä havahtua siihen, että viimeisin postaus on maaliskuun kirjoista. Vähän on saattanut olla muuta tekemistä tässä, mutta katsotaanpas lukupäiväkirjasta huhtikuun saldo.
Cline, Ernest: Ready Player One
Rakastin. Loistava, mahtava, upea. Tarpeeksi dystopiaa maailmanloppukahjolle, riittävästi vauhtia ja vaarallisia tilanteita (ja tekniikkaa, josta en ymmärrä) jaksaakseen pitää nuorisonkin otteessaan. Hulvattomia viittauksia ilmiöihin, jotka tekivät 80-luvusta sen mikä se on. Ja muutakin. Vau!
Autio, Maria: Varjopuutarha
Ihan vahingossa sattui käteen, taisin kansikuvan perusteella tarttua tähän. Kaunis tarina vähän normista poikkeavan tytön elämästä, arjen haasteista ja väsyneestä äidistä. Nuortenromaani, vähän täti hymähteli joissakin kohdissa. Johtunee varmaan vaan siitä, että täti on yli 20 vuotta liian vanha nuortenosastolle. Mutta ei kerrota kellekään.
Hirvonen, Elina: Kun aika loppuu
Erityislasten äitinä yritän välttää tällaisia kirjoja, mutta tähän oli pakko tarttua. Mitä jos oma lapsi tekee jotakin kertakaikkisen kamalaa? Mietipä sitä.
Hobb, Robin: Kuninkaan salamurhaaja
Toista kertaa tätä sarjaa. Vai kolmatta?
Huomenna ne tulevat ja muita eriskummallisia kohtaamisia
Spefi-osaston anteja. Eriskummallisia kohtaamisia, todellakin.
Dahl, Roald: Kekseliäs kettu
Iltasatukirjana kakaroille. Olenko sanonut, että Dahl on ehdottomia suosikkejani? Olen? En? No, on se. En kyllästy ehkä koskaan.
Coben, Harlan: Pakopaikka
En ole lukenut Cobenin jännäreitä. Vain tämän, nuortenosastolta. Tämä oli yksi kirjoista, joita vinkkasin äidinkielenopettajalle luetettavaksi 7-luokilla. Tätä hän myös tilasi koululle, joten tulevat(kin) 7-luokkalaiset lukevat minun valitsemaani kirjaa.. Huh!
Worth, Jennifer: Jäähyväiset nunnille (Hakekaa kätilö 3)
Tämä kolmas (ja viimeinen) osa kätilömuistelmia oli mielestäni parempi kuin toinen. Ihan luettavia kaikki kolme, mutta se toinen ei jotenkin ihan vienyt niin mennessään kuin eka ja kolmas.
Hirvonen, Elina: Että hän muistaisi saman
Luinpa toisenkin Hirvosen. Aihe ei ollut yhtään helpompi, mutta kylläpä tämä nainen osaa kirjoittaa. Ei herkkähermoisille, ehkä.
Lapierre, Dominique: Ilon kaupunki
Tämä on niitä kirjoja, joihin palaan aina uudestaan. Surullinen, raadollinen, onnellinen, kauhea, itkettävä, hymyilyttävä.. En osaa, lue se.
10 kirjaa huhtikuulle, ei paha.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti