sunnuntai 26. elokuuta 2012

Aakkoshaaste: S


S

Saat, Mari

Lasnamäen lunastaja

Virolaiskirjailijan kohtalaisen häiritsevä teos äidistä ja tyttärestä. Kertomus köyhyydestä, epätoivosta ja rankoista ratkaisuista. Äiti venäläissyntyisenä maassa jonka kieltä hän ei osaa, tytär kasvamassa kotimaansa muutosten ja murrosten keskellä. Kiintoisia juonenkäänteitä ja äärimmäisen hämmästyttävä loppu. Nopea luettava, sujuvaa tekstiä. Itse tarina jäi kummittelemaan moneksi päiväksi. Hyvä kirja.

lauantai 18. elokuuta 2012

Aakkoshaaste: R


R

Rotko, Tuula

Rakkautta vainon aikaan

Kertomus isonvihan aikaisesta Suomesta. Murhaperjantaiksi kutsuttuna päivänä kasakat saapuvat Hailuotoon ja tappavat kaikki eteensä osuvat. Henkiin jää kourallinen ihmisiä, mukaan lukien päähenkilöt Tuomas ja Riikka. Heidän elämäänsä seurataan yli kuuden vuoden ajan, murhaperjantaista rauhansopimukseen.

Kiehtovinta kirjassa on luonnon läheisyys, vanhat uskomukset sekä kristinuskon ja luontouskomusten mutkaton sekoittuminen toisiinsa. Historiallisesti paikkansapitäviä faktoja romaaniksi kirjoitettuna, mukana pakollinen rakkaustarina jos toinenkin. Voisin lukea lisääkin tältä kirjailijalta, ihan positiivinen lukukokemus tämä.

Aakkoshaaste: Q


Q

Quindlen, Anna

Mustelmilla

Kertomus perheväkivallasta. Vaimo ottaa turpaansa 17 vuotta ennen kuin saa lopulta lähdettyä miehensä luota. Ottaa poikansa ja katoaa. Aika perushuttua noin aiheeltaan, mutta hyvin kirjoitettu. Tekstissä pääsee hyvin pahoinpidellyn naisen nahkoihin, ymmärtää ratkaisujen motiiveja edes hiukan. Naisen pelko, miehen viha, lapsen epävarmuus, kaikki tunteet kuvattuna riipaisevan selkeinä lukijan silmien eteen. Loppu ei ole ”ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti”-tyyppiä vaan surullinen. Takannessa luvataan että kirja ei jätä lukijaa rauhaan edes loputtuaan, ja se kyllä piti paikkansa ainakin minun kohdallani. Jäi ajatuksiin ja tuli uniin. Pitänee lukea se toinenkin saman kirjailijan teos joka hyllyssä näkyi olevan. Ihan hyvä kirja tämä oli.

maanantai 13. elokuuta 2012

Aakkoshaaste: P


P

Pullman, Philip

Rehti mies Jeesus ja kieromieli Kristus

En oikein tiennyt alkuun mitä ajatella tästä kirjasta. Takakannen perusteella ajattelin että kyseessä on hauska kirja. No, oli se sitäkin. Sen lisäksi ajoittain surullinen, pitkälti ajatuksia herättävä ja jollakin tapaa häiritsevä. Jonkinasteinen Raamatun tuntemus auttaa saamaan kirjasta irti enemmän, mutta miksei tätä voisi lukea peruspakanakin jonka ainut kosketus Raamattuun on sivujen sätkäpaperina käyttäminen. Kirja kertoo yhden version kristinuskon synnystä, melko omalaatuisen sellaisen. Kirjassa Maria synnyttää yhden poikalapsen sijasta kaksoset jotka saavat nimikseen Jeesus ja joku muu (ei mainita) jota kutsutaan nimellä Kristus.

Kirjan nimi antaa mielestäni väärän kuvan kirjan henkilöistä. Jeesus ei ole järin rehti mies, joskin valitsemalleen tielle uskollinen. Enemmän Jeesuksesta saa vähän huligaanihtavan kuvan. Jeesus on vähän rääväsuinen, epäkohtelias, turhan tiukka mielipiteissään, omahyväinen eikä kuuntele muiden mielipiteitä lainkaan. Kristus puolestaan ei ole mielestäni lainkaan kieromieli. Kristus pitää veljeään hyvin tärkeänä, mutta pysyy poissa hänen jaloistaan. Hän seuraa sivusta Jeesuksen elämää ja kirjaa ylös teot ja puheet. Eräs henkilö on häntä pyytänyt tekemään näin ja samalla ”korjaamaan” historiaa totuudeksi, aka muokkaamaan tapahtumia tarkoituksenmukaisemmiksi tulevan kirkon perustamista ajatellen. Totuus ei siis ole varsinaisesti totuus, vaan paranneltua historiaa.

Kirjailijan lopputeksteissä esitetään erittäin mielenkiintoisia huomioita Raamatun tapahtumista. Niitä jäi miettimään itsekseen vaikken välttämättä samaa mieltä kaikessa olekaan. Täytynee lukea joskus uudestaan tämä kirja, ehkä toisella lukemisella saisi irti vielä enemmän. En oikein tiedä kenelle tätä suosittelisin, mutta miksei vaikka kaikille?

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Aakkoshaaste: O


O

Onkeli, Kreetta

Beige

127 sivua tekstiä jossa ei tapahtunut mitään. Epämääräistä tajunnanvirtaa kenties, ei päätä eikä häntää. Melkein tekisi mieli sanoa, että ihan paska. Ehkä vain liian taiteellista minulle? Enpä muista aikoihin lukeneeni mitään mistä olisi jäänyt näin kehno fiilis. Ihan turha. Pyh.