Katsoin juuri kirjan pohjalta tehdyn elokuvan, suurella mielenkiinnolla, täytyy sanoa. Kirja (Lionel Shriver, alkuteos We need to talk about Kevin) on kirjoitettu kirjemuotoon. Kevinin äiti kirjoittaa miehelleen ja käy läpi elämäänsä ja perheensä elämää. Kevin on hyvin erikoinen poika, hankala, vaarallinen. Äiti on yksin asian kanssa, koska Kevin käyttäytyy isänsä seurassa aivan toisin. Niskavilloja nostattavia asioita ja ajatuksia.
Elokuva tavoitti hyvin kirjan hengen. Vaikka tiesin toki mitä tapahtuu, istuin kuin tatti sohvassa enkä uskaltanut silmääni räpäyttää ettei mitään mene ohi. Kirjana parempi, ilman muuta, mutta elokuva ei todellakaan ollut pettymys.
En osaa sanoa kirjasta sen enempää kuin että se oli sekä kamalin että yksi parhaista koskaan lukemistani kirjoista. Ei heikkohermoisille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti