Mitä sitä sitten on kesällä luettu?

Aakkoshaaste vähän laahaa, kesäkuun toinen kirja on työn alla edelleen ja heinäkuu jo kohta loppuu.. Olen lukenut kaikkea ihan muuta paitsi niitä mitä piti. Syrjähypyt sallittakoon, mutta lukija voisi palata ruotuun ja lukea kiltisti haastettaan aikataulun puitteissa. Lupaan täten parantaa tapani ja lukea reipasta tahtia! Mutta muutaman syrjähypyn haluan mainita nyt erikseen, ja ne luultavasti romuttavat lopunkin kuvitelman lukijan sivistyneisyydestä..

J.R. Ward

Olen lukenut mustan tikarin veljeskuntaa sitä tahtia kuin olen sitä käsiini kirjastosta saanut. Koukuttavaa. "Loistokasta paskaa", kuten kaverini luokitteli (ja luki muuten minun jälkeeni jokaisen osan) eli varsin viihdyttävää ja puolijauhoista kesälukemista! Seksiä, valheita, taisteluja, vampyyreja, lisää seksiä, lisää tappeluja. Harlekiini, fantasia, toiminta ja huumori samassa nipussa. Ei rasita päänuppia turhan paljon. Loistokasta paskaa!

Roman Sardou

Kun Sardoun uutuus ilmestyi käsiini kirjastolla, nappasin sen heti kotiin. 24 ruumista lupaili nimellään ja takakannellaan paljon, mutta oli loppujen lopuksi aika plääh. Sitä vastoin aikaisemmin ilmestynyt Kolmastoista kylä oli loistava. En malttanut laskea sitä käsistäni ollenkaan, joten valvoin aamuneljään sitä lukiessani. Harvoin tulee vastaan niin hyvää dekkaria kuin tämä! Suosittelen kaikille historiasta, dekkareista ja kauhusta pitäville.

Ally Condie

Viimeisen vuoden aikana on tullut markkinoille tolkuttomat määrät nuorille tai nuorille aikuisille suunnattuja tieteiskirjoja. Ei niinkään scifiä, vaan enemmänkin dystopiaa. Ja jokainen on "trilogian loistava aloitus" mikäli takakansia uskoo. Muutamaa olen yrittänyt aloittaa, mutta suurin osa on päätynyt kolmen tai kuuden sivun jälkeen takaisin kotiinsa kirjastoon. Ally Condie saa täydet pisteet trilogiansa ensimmäisestä osasta (Tarkoitettu) ja varasin ennakkoon seuraavan osan (Rajalla). Kuten odottaa saattaa, toisessa osassa lässähti ja pahasti. Kolmatta odotellessa, on se nyt luettava kuitenkin..

A.J. Kazinski

Dekkareita jälleen. Viimeinen hyvä ihminen oli pitkästä aikaa vähän erilainen ja hyvin tarttuva opus. Ei sitä samaa vedetään pataan ja hyvikset voittaa- mättöä, vaan vähän erikoisempaa.. Enpä spoilaa, lue se!

Johan Theorin

Ja taas dekkaristi. Pohjoismaiset dekkaristit saattavat olla eräs heikkouksistani. Theorin sijoittaa kirjojensa tapahtumat Öölantiin ja ujuttaa joukkoon kansanuskomuksia, historiaa ja ihmissuhteita. Pidin kovasti niistä parista jotka luin ja aion lukea loputkin heti kun ehdin.

Lene Kaaberbøl

Nyt lipsahdettiin taas nuorten osastolle (aikuisille ei muuten enää juurikaan kirjoiteta fantasiaa, oletteko huomanneet?) ja Näkijän kirja-sarjaan. Neliosainen sarja jaksoi pitää mukanaan alusta loppuun. Viihdyttävä välipala.

Michael P. Spradlin

Miksi pitää tunkea toisen nimen alkukirjaimia mukaan?! Ai niin, varmaan siksi ettei tule sotketuksi niihin kaikkiin muihin Michael Spradlineihin, jotka ovat kirjoittaneet Nuori temppeliherra-sarjaa.. Trilogia nuoresta temppeliherrasta (ylläri) ja ihan viihdyttävä sellainen. Uusi näkökulma (taas) Graaliin, riittävästi vauhtia ja vaarallisia tilanteita, ihmissuhteita ja poikamaista hölmöyttä. Niin, sieltä nuorten puolelta jälleen. Ihan hyvä sarja, luettiin kilpaa 12-vuotiaan poikani kanssa. 

Jospa tässä tällä erää. Lisää syrjähyppyjä tältä ja aikasemmilta vuosilta (ja tuleviltakin toki) tulossa joskus myöhemmin!

Aakkoshaaste: N

N

Niklander, Hannu

Ansionsa mukaan

Olen huono lukemaan novelleja (sen lisäksi että olen huono lukemaan kotimaisia kirjalijoita) joten tämän otin ihan tietoisesti työn alle. Novelleja siis. Päähenkilönä lähes kaikissa keski-ikäinen suomalainen mies, tapahtumapaikat vaihtelevat kotimaasta ulkomaille, mutta lähes kaikissa on teemana muutos ja matkustaminen. Ihan hyviä juttuja, jokunen jäi kummittelemaan pidemmäksi aikaa päähän. Tutustumisen arvoinen kirjailija tämäkin. Novellit vaan eivät ole se juttu mistä pidän. Ei niissä muuta vikaa ole kuin se, että ovat niin turkasen lyhyitä. Mielestäni on jotenkin turvallisempaa lukea ”pitkää proosaa” joka ei lopu heti kesken kun vauhtiin pääsee.

Pakko muuten sanoa tässä välissä, että luin tämän jo ennen juhannusta. Kesä jotenkin vaan tuppaa luisumaan käsistä ja aika menee menojaan.. Lukijalla saattaa tulla vähän kiirus ennen Ö:hön pääsemistä.