M
MacLeod,
Alistair
Cape
Bretonin laulu
Skotlanti kiinnostaa minua jostain syystä hyvin paljon,
etenkin historialliselta kannalta. Sen takia valitsin M-kirjaimeksi
tämän teoksen. Kirja kertoo MacDonaldien klaanin nykypäivästä,
lähimenneisyydestä ja historiasta. Kirjan suku, clann Chalum
Ruaidh siirtyi Skotlannin
ylämailta Kanadaan vuonna 1779 ja asui sukupolvien ajan Nova
Scotiassa Cape Bretonin saarella. Kirjan kertojana on uuden
sukupolven mies joka on lähtenyt saarelta. Silti Cape Breton ja
suvun tausta seuraavat häntä kaikessa.
Pidin kerronnan
sujuvasta siirtymisestä nykyhetkestä menneisyyteen, henkilöiden
muisteloista ja historiallisista huomioista. Tässä, kuten monessa
muussakin skottikirjailijan teoksessa, paistaa läpi menneisyyden
vääryyksien katkera muistelu, ”jospa ne laivat olisivat tulleet
Ranskasta, niin..” ja klaanin tiukka toisista huolehtiminen. Näin
suomalaisena suvustaan hivenen irtautuneena on vaikea käsittää
täysin sellaista suvun yhteisöllisyyttä. Suku on sukua, olitpa
sitten koskaan tavannut kyseisiä henkilöitä tai et. Omista
pidetään huolta, aina. Jopa suvun koirat pitävät omien puolia ja
osoittavat uskomatonta sitkeyttä. Kun Skotlannista lähdettiin 1779,
veneen perässä ui koira. Samaisen koiran jälkeläinen myöhemmin
palasi majakkasaarelle odottamaan kuolleita omistajiaan ja tuli
lopulta ammutuksi puolustaessaan ”omaa” aluettaan uudelta
majakanvartijalta. Koiraan kiteytyi suvulle tyypillinen ajatus:
yrittää ja välittää liikaa.
Suosittelen lämpimästi!
