Aakkoshaaste: B

B

Beckett, Samuel

Huonosti nähty huonosti sanottu

Julkaistu suomeksi vuonna 2002, alkuteos vuodelta 1981.

Takakannessa seisoo näin: ”Pelottavan kaunis ja järkyttävä pienoisromaani, kaikkien tylyjen myöhäismodernikkojen isän vanhuusvuosien työ, josta kaikkinainen turhamaisuus on riisuttu, mutta jotain kauneuden rippeitä on kuitenkin jäänyt jäljelle. Jos on olemassa äkkikuoleman vastakohta, tämä on sitä.”

No, tuota. Tämän kirjan voisin ottaa mukaan autiolle saarelle. Ihan vain siksi, että voisin lukea sen arviolta parikymmentä kertaa ennen kuin ymmärtäisin mistä on kysymys. Teksti on enimmäkseen suorasanaista, mutta äärettömän runollista. Samaan aikaan. Lauseet ovat joko yhden sanan tai kahdenkymmenen sanan pituisia, eikä yhdessäkään ole pilkkuja. Lukeminen oli.. hidasta. Jouduin lukemaan jokaisen lauseen ainakin kahdesti. Enkä siltikään ymmärtänyt kaikkea. Jotkin kohdat sykähdyttivät, ja ne luin moneen kertaan.

”Tuliko koskaan hetkeä jolloin kysymykset eivät enää tulleet kysymykseen? Kuolleita syntyessään joka ainoa. Paljon aikaisemmin. Hedelmöityksen hetkellä. Paljon aikaisemmin. Jolloin vastaaminen ei enää tule kysymykseen. Se ettei pysty. Ettei pysty olemaan haluamatta tietää. Ei siihen pysty. Ei. Ikinä. Unelma. Siinä vastaus.”

Tähän kohtaan jumituin pitkäksi aikaa, ihan ajatuksella ajattelemaan. Loistavaa sanankäyttöä!

”Muinaisen hymyn varjo hymyilty viimein lopullisesti loppuun.”

Runokirja tämän pitäisi olla! Mutta miten luetaan proosaa lyriikkana? Lyriikka proosana, helpompaa. Proosa lyriikkana.. Haastavaa. Perusteellinen kuvaus hitaasta kuolemasta, kyllä. Ajattelemisen aihetta pitkäksi aikaa. Mielipiteen muodostaminen tästä teoksesta on vaikeaa. Pidin ja en pitänyt. Nautin ja en nauttinut. Jaksoin ja en jaksanut. Kiroilin ja en kiroillut. Joskus lähitulevaisuudessa luettava lisää Beckettiä, sitä aikaisempaa tuotantoa. Ja tämäkin uudestaan, joskus. Kunhan ensin kypsyttelen hetken. Tai vuoden. Tai neljännesvuosisadan.

Aakkoshaaste: A

Tämä oli melko helppo valinta. A-kirjaimella alkavia kirjailijoita on aika paljon, joten oli kohtalaisen kivutonta löytää jokin uusi tuttavuus.

Askildsen, Kjell

Saari

Norjalaisen kirjailijan vuonna 2009 suomennettu pienoisromaani, alkuteos julkaistu 1969.

Kirja kertoo pienessä saaressa mantereen lähellä asuvan majakanvartijan perheen elämästä eräänä kesänä muutaman päivän ajan. Kirja on hivenen hankalasti luettava, hajanainen mutta kuitenkin tiivis. Fokalisaatio muuttuu jopa samassa virkkeessä useaan kertaan, kerronta tuntuu olevan jonkinlaista tajunnanvirtaa enemmän kuin kronologista kerrontaa. Loppu jää auki, selkeää ratkaisua ei tule. Ajatuksia jää leijumaan ilmaan ja lopputulos on lukijan itsensä ratkaistavissa.

Kummallinen teos, mutta tulipahan luettua.

Lukemisesta ja kirjoista

Luen paljon. Aina ja kaikkialla. Viime vuoden saldoksi sain 127 alusta loppuun luettua kirjaa. Enempää en ehdi, joten tänä vuonna päätin panostaa enemmän laatuun. Luen kaikenlaista kirjallisuutta, mutta harmikseni olen jämähtänyt aika lailla samantapaisiin kirjoihin viime aikoina. On niin helppoa ottaa jokin tutun kirjailijan teos, jokin tietty genre, jokin tuttujen suosittelema tai kriitikoiden vihaama (ei, en ole yleensä kriitikoiden kanssa samaa mieltä mistään) tai muuten vain hyvältä kuulostava kirja. Nyt on aika tehdä muutos ja laajentaa näkemystä. Kirjasto on lähellä, joten valikoima on ainakin kattava.

Aloitin siis aakkoshaasteen. Luen (genretöntä) kaunokirjallisuutta A:sta Ö:hön. Jokaisesta kirjaimesta yhden kirjan, mutta vain kirjailijoita joita en ole ennen lukenut. Aikaa annan itselleni koko tämän vuoden. Jokaisesta luetusta aakkoshaasteen kirjasta kirjoitan lyhyen (tai pitkän, kirjasta riippuen) postauksen. Syrjähyppyinä aion myös mainita muita lukemiani kirjoja, joko pelkällä nimellä tai pidemmillä selostuksilla.

Loistokkaita analyysejä ei ole luvassa. Sen sijaan tarjolla on rehellisiä mielipiteitä, monenlaisia kirjailijoita ja kirjankatsojan tajunnanvirtaa. Sukellus lukemattomien kirjojen maailmaan alkaa nyt.